Ajankohtaista venytystutkimuksista
Venytystekniikat kirjassa on kerrottu laajasti eri venytystekniikoiden tutkimustuloksista viitteineen. Uusia tutkimustuloksia julkaistaan jatkuvasti useissa ulkomaisissa lääketietieteellisissä lehdissä. Pidämme näiden internetsivujen avulla venytystekniikoista kiinnostuneet ajan tasalla näistä tutkimuksista.
Cipiriani ym. (2003) vertasivat kokonaisvenytysajan merkitystä venytyksen vaikuttavuuteen. Koehenkilöt venyttivät toisen alaraajan lonkan ojentajalihaksia 10 sekunnin ajan yhteensä kuusi kertaa päivässä ja toisen alaraajan lihaksia 30 sekunnin ajan kaksi kertaa päivässä. Kokonaisvenytysaika oli siten molemmissa ryhmissä yhteensä minuutti. Kuuden viikon kuluttua liikkuvuus oli parantunut merkitsevästi molemmissa ryhmissä, eikä niiden välillä ollut merkitsevää eroa. Lyhyellä venytysajalla voitiin siten saavuttaa sama tulos kuin puoli minuuttia kestävällä venytyksellä, kun venytys toistetaan useammin.
Harvey ym. (2000) tutkivat selkäydinvamman seurauksena alaraaja- ja neliraajahalvauksen saaneilla potilailla staattisen venytyksen vaikutusta nilkkanivelen liikkuvuuteen. Nilkkaniveltä koukistettiin 7.5 Nm voimalla 30 minuutin ajan toisen nilkan toimiessa verrokkina. Venytys suoritettiin päivittäin neljän viikon ajan. Liikkuvuus oli ennen interventiota keskimäärin noin 105°, eikä muuttunut merkittävästi venytyksen seurauksena. Venytys ei ollut siten vaikuttavaa eli toisin sanoen käytetty venytystekniikka tai voima oli tehoton. Toisaalta potilailla ei ollut myöskään merkittävää liikerajoitusta. Satunnaistetussa tutkimuksessa Harvey ym. (2003) seurasivat päivittäin neljän viikon ajan 30 Nm vääntövoimalla 30 minuutin ajan tehdyn hamsting-lihasten venytyksen vaikuttavuutta selkäydivammapotilailla, kun toinen alaraaja toimi kontrollina. Merkitsevää muutosta ei saatu aikaan lihaksen venyvyydessä. Istuttaessa polvinivelet ojennettuna suoraksi saattaa hamstring-lihaksiin kohdistuva venytysvoima ylittää 144 Nm, joten tutkimuksessa käytetty venytysvoima oli aivan liian pieni. Harvey ym. (2003) vertasivat kahdeksan fysioterapeutin käyttämää voimaa selkäydinvammaisten hamtring-lihasten staattisessa venytyksessä. Hajonta oli erittäin suuri ja erot käytetyissä venytysvoimissa olivat saman potilaan kohdalla jopa kymmenkertaisia verrattaessa fysioterapeutteja, jotka käyttivät suurinta ja pienintä voimaa. Manuaalinen venytys voi aiheuttaa tehottomana komplikaationa kontraktuurien kehittymisen ja toisaalta liian voimakkaana lihasrevähdyksen tai jänteen repeämisen. Koulutuksessa on meillä todennäköisesti samanlaisia puutteita ja siinä tulisi kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota manuaalisen terapian taitoihin, joihin venytys kuuluu. Venytystekniikoiden ohella on syytä ohjata käyttämään myös mittareita, joiden avulla voidaan objektiivisesti kontrolloida käytettyä venytysvoimaa.
Kerrigan ym. (2003) tutkivat lonkan koukistajalihasten venytyksen vaikutusta kävelyyn ikääntyneillä henkilöillä kontrolliryhmään verrattuna. Yhden ohjauskerran jälkeen venyttely suoritettiin noin 5 minuutin harjoitteluna kaksi kertaa viikossa omatoimisena kotiharjoitteluna 10 viikon ajan. Venytysliike tehtiin laskeutumalla haara-asennossa alas, kun toinen jalka oli reilusti edempänä. Takimmaisen alaraajan polven ollessa lattiaa vasten nojauduttiin hitaasti eteenpäin. Venytysasento pidettiin 30 sekunnin ajan, jonka jälkeen venytettiin toinen puoli. Kummallekin puolelle tehtiin neljä venytyskertaa. Lonkkanivelen liikelaajuuden mittauksessa staattinen liikkuvuus ojennukseen parani 1,5° ja sekä normaalivauhtisessa että nopeassa kävelyssä 2°. Ojennusvoima kasvoi 10%. Kontrolliryhmässä liikkuvuudet eivät muuttuneet. Muutokset jäivät vähäisiksi, mikä osoittaa ettei harjoittelua tehty tehokkaasti. Huomiota tulisi kiinnittää enemmän harjoittelun ohjaukseen ja yksi ohjauskerta ei välttämättä riitä kaikille. Venytyskirjassa referoidussa Felandin ym. tutkimuksessa yli 65-vuotiailla saatiin tehokkaampi venytys aikaan 60 sekuntia kestävällä venytyksellä verrattuna 30 sekuntia kestävään venytykseen. Ohjattu venytystekniikka ei myöskään ollut optimaalinen.
Kobayashi ym. (2003) tutkivat hermojuuren verenkiertoa välilevytyräleikkauksen aikana, kun alaraaja nostettiin suorana ylös. Kaikilla potilailla välilevytyrä oli kiinnittynyt kovaan kalvoon ja hermojuuren verenkierto heikkeni 40 - 98 % venytettäessä ennen välilevytyrän poistamista, mutta palautui normaaliksi jo minuutin kuluessa. Pitkäaikainen staattinen venytys voi siten aiheuttaa hermojuuren verenkierron estymisen seurauksena hermovaurion. Välilevytyrän poistamisen jälkeen verenkierrossa ei enää tapahtunut muutoksia venytyksen aikana. Kubo ym. (2003) tutkivat akillesjänteen viskoelastisia ominaisuuksia venytyksen aikana ultraäänen avulla. He havaitsivat tutkimuksessaan naisilla jänteen jäykkyyden olevan merkitsevästi pienempi ja venyvyyden suurempi kuin miehillä. Mittausten laskenta suoritettiin suhteutettuna jänteen poikkipinta-alaan, joka on pienempi naisilla miehiin verrattuna eli sukupuolten välinen ero jänteiden koossa eliminoitiin jäykkyyden aiheuttajana. Sawyer ym. (2003) tutkivat kostean lämpöpakkauksen vaikutusta hamstring-lihasten venyvyyteen. Lämpöpakkaukset olivat 20 - 25 minuuttia lihasten päällä ennen kuin lämpötila lihaksen sisällä 2,5 cm syvyydessä nousi mittauksessa 0,4 °C. Lihaksen aiheuttama venytysvastus 0, 4, 8 ja 16 minuutin kuluttua hoidosta ei muuttunut verrattuna toiseen jalkaan, jota ei lämmitetty. Kudosten verenkierto tasaa siten nopeasti pintalämpöhoitojen vaikutusta, jotka jäävät sen seurauksena vaikutuksiltaan paksuissa lihaskudoksissa pieniksi. Kokeellisissa laboratoriotutkimuksissa "in vitro" on kyllä osoitettu, että sidekudosten lämmittäminen parantaa niiden elastisuutta, mutta käytännön hoitotutkimuksissa "in vivo" ei aikaisemminkaan suurissa lihasryhmissä ole pintalämpöhoidoilla aikaansaatu niin merkittävää vaikutusta, että sillä olisi merkitystä venytyksen kannalta.
Barry ym. (2002) vertasivat retrospektiivisessa tutkimuksessa yölastahoitoa ja pohjelihasten venytystä plantaari faskiitin hoidossa. Yölastaa käyttäneet toipuivat nopeammin ja heillä oli vähemmän hoitokäyntejä sekä muita hoitoja. Passiivinen plantaari faskian venytys yölastalla näyttää siten tehokkaammalta hoidolta kuin aktiivinen säännöllinen venyttely ja sitä tulisi laajemmin käyttää plantaari faskiitin hoitona.
Venytyskirjassa on raportoitu Cornwellin aikaisemmista tutkimuksista venytyksen vaikutuksesta suorituskykyyn. Cornwell ym. (2002) hiljattain julkaisemassa uudessa tutkimuksessa todettiin hyppykorkeuden pienenevän välittömästi venyttelyn jälkeen, jos hyppyä edeltää nopea vastakkaissuuntainen eli kyykistymisliike, kun taas staattisen hypyn korkeuteen venyttely ei vaikuttanut.
- Barry LD, Barry AN, Chen Y. A retrospective study of standing gastrocnemius-soleus stretching versus night splinting in the treatment of plantar fasciitis. J Foot Ankle Surg 2002;41:221-7.
- Cipriani, D., B. Abel, and D. Pirrwitz. A comparison of two stretching protocols on hip range of motion: implications for total daily stretch duration. J StrengthCond Res 2003;17:274-8.
- Cornwell A, Nelson AG, Sidaway B. Acute effects of stretching on the neuromechanical properties of the triceps surae muscle complex. Eur J Appl Physiol 2002;86:428-34.
- Harvey LA, Batty J, Crosbie J, Poulter S, Herbert RD. A randomized trial assessing the effects of 4 weeks of daily stretching on ankle mobility in patients with spinal cord injuries. Arch Phys Med Rehabil 2000;81:1340-7.
- Harvey LA, Byak AJ, Ostrovskaya M, Glinsky J, Katte L, Herbert RD. Randomised trial of the effects of four weeks of daily stretch on extensibility of hamstring muscles in people with spinal cord injuries. Aust J Physiother 2003;49:176-81.
- Harvey LA, McQuade L, Hawthorne S, Byak A. Quantifying the magnitude of torque physiotherapists apply when stretching the hamstring muscles of people with spinal cord injury. Arch Phys Med Rehabil. 2003;84:1072-5.
- Kerrigan DC. Xenopoulos-Oddsson A, Sullivan MJ, Lelas JJ, Riley PO. Effect of a hip flexor-stretching program on gait in the elderly. Arch Phys Med Rehabil 2003;84:1-6.
- Kobayashi S, Shizu N, Suzuki Y, Asai T, Yoshizawa H. Changes in nerve root motion and intraradicular blood flow during an intraoperative straight-leg-raising test. Spine 2003;28:1427-34.
- Kubo K, Kanehisa H, Fukunaga T. Gender differences in the viscoelastic properties of tendon structures. Eur J Appl Physiol 2003;88:520-6.
- Sawyer PC, Uhl TL, Mattacola CG, Johnson DL, Yates JW. Effect of moist heat on hamstring flexibility and muscle temperature. J Strength Cond 2003;17:285-290.
M. sclanus anterior, medius ja posterior
Kylkiluunkannattajalihasten funktio vaihtelee eri anatomian oppikirjoissa. Grayn (1918) mukaan etumainen kylkiluunkannattajalihas kiertää kaularankaa vastakkaiseen suuntaan, mutta keskimmäinen ja takimmainen kiertävät samaan suuntaan lihaksen sijaintipuoleen nähden. Warwickin ja Williamsin (1973) mukaan etumainen kylkiluunkannattajalihas kiertää kaularankaa vastakkaiseen suuntaan lihaksen sijaintiin nähden. Keskimmäisen ja takimmaisen kylkiluunkannattajalihaksen kiertofunktiota ei mainita lainkaan. Hislopin ym. (1995) mukaan kaikki kylkiluunkannattajalihakset kiertävät kaularankaa vastakkaiseen suuntaan. Kapandjin (1999) mukaan kaikki lihakset kiertävät kaularankaa samalle puolelle kuin kylkiluunkannattajalihakset sijaitsevat.
Buford ym. (2002) tutkivat lihasten funktiota stimuloimalla sähköllä ruumiiden kylkiluunkannattajalihaksia ja totesivat kaikkien kylkiluunkannattajalihasten taivuttavan ja kiertävän kaularankaa samalle puolelle. Kylkiluunkannattajalihasten pääasiallinen funktio on nimensä mukaisesti nostaa kylkiluita syvässä sisäänhengityksessä, mutta ne toimivat myös heikkoina avustajina kaularangan sivutaivutuksessa. Anatomisen lokalisaation mukaisesti niiden pitäisi kiertää kaularankaa vastakkaiseen suuntaan lihasten sijaintipuoleen nähden, mutta ne ovat liian heikkoja aiheuttaakseen kyseisen kiertoliikkeen kulkiessaan lähinnä sagittaalisuunnassa. Kaularangan alueella sivutaivutukseen liittyy fysiologisesti nikamien kiertyminen samaan suuntaan kaularangan nikamien liikeakseliin ja painovoimaan liittyen, joten liike tapahtuu samaan suuntaan sivutaivutuksen kanssa. Venytys suoritetaan siten vastakkaiseen suuntaan Venytystekniikat 1 teoksessa kuvatulla tavalla (Ylinen 2002).
- Buford JA, Yoder SM, Heiss DG, Chidley JV. Actions of the scalene muscles for rotation of the cervical spine in macaque and human. J Orthop Sports Phys Ther. 2002;32:488-96.
- Gray H. Anatomy of the Human Body. Philadelphia, Lea and Febiger; 1918.
- Hislop HJ, Montgomery J. Daniels' and Worthingham's Muscle Testing. 6th ed. Philadelphia, WB Saunders Company; 1995.
- Kapandji IA. Kinesiologia 3, Muurame, Medirehabook, 1997.
- Warwick R. ja Williams PL. Gray's Anatomy. 35th edition. Edinburgh, Longman, 1973.
- Ylinen. Venytystekniikat 1. Lihas-jännesysteemi, 2002.